Hyvä paha luomupuuvilla

Tämän artikkelin ajatukset ovat vain mun omia päätelmiä ja pohdintoja, joita olen lukenut luomupuuvillasta. Mä en tässäkään asiassa ole tarpeeksi pätevä kertomaan totuuksia, vain pelkkiä omia mielipiteitäni.

Yhä useammat vaatebrändit nostavat lippua ilmaston, luonnonkuitujen ja luomun puolesta. Luomupuuvillasta on tullut yhä suositumpi materiaali ja monessa lapussa lukee luomupuuvilla ja brändi listaa arvoihinsa kestävän kehityksen tukemisen ja ekologisuuden. Nyt kyseenalaistetaan, sopiiko luomupuuvilla ja ekologisuus samaan lauseeseen.

”Cotton, like most crops, remains a resource, labor, and energy intensive agriculture crop to grow. 2.4 percent of the world’s arable land in countries such as India, the United States, Pakistan and China is dedicated to cotton farming, according to WWF. But at the same time, cotton farming also accounts for 24 percent and 11 percent of the global sales of insecticide and pesticides respectively – a relatively high percentage considering the amount of land used to grow the crop. It takes approximately 20,000 liters of water to grow 1 kilogram of cotton, which is enough to make a single pair of jeans and a t-shirt.”

Näin luki Fashionunited.uk:n artikkelissa puuvillan viljelystä. Usein puuvilla katsotaan hyvin haitalliseksi ympäristölle, ja siinä yhtenä suurimpana tekijänä on sen kasvattamiseen vaadittava valtava vesimäärä, haitalliset torjunta-aineet ja lannoitteet sekä GMO -siemenet. On totta, että nämä ovat todellisia haittoja, jotka vaikuttavat luontoon ja puuvillan kanssa työskenteleviin ihmisiin, mutta on ihan hyvä ja tervettä hieman kyseenalaistaa, onko puuvilla luomuna yhtään sen parempi.

Luomupuuvillan paremmuudelle suurimpana argumenttina käytetään lannoitteiden, torjunta-aineiden ja geenimuunneltujen siementen käytön puuttumista viljelyssä. Myrkyllisiä aineita käytetäänkin vähemmän, mutta tiettyjä luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita on lupa käyttää luomupuuvillan viljelyssä kohtuullisissa määrin. On tutkittu, että nämäkään aineet eivät välttämättä ole aivan vaarattomia, lukee Fashionunited:in artikkelissa.

Sitten tuo geenimuunneltujen siementen käyttö on vähän vaikea aihe – toiset tykkäävät tai suhtautuvat vähintäänkin neutraalisti ja toiset ei. Geenimuunneltujen siementen käyttäminen puuvillan viljelyssä parantaa puuvillaa tietyissä suhteissa. Esimerkiksi GMO -siemenet vaikuttavat puuvillan kasvukykyyn, eli puuvillaa saadaan enemmän pienemmältä alueelta, ja sitten puuvilla voi myös pärjätä pienemmällä vesimäärällä. Näiden siementen tuottamiseen liittyy tietysti myös suurten yritysten ylivalta, joka ei yleensä ole missään tilanteessa hyvä, ja myös yleinen pelko.

Tietyissä tutkimuksissa luomupuuvilla määritellään huomattavasti ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi viljellä kuin tavallinen puuvilla ja sen on myös tutkittu vaikuttavan vähemmän ilmaston lämpenemiseen. Sitten kerrotaan myös, että luomupuuvillan vaatiessa paljon suuremman kasvualueen, jotta saadaan suhteessa yhtä suuri sato (luomupuuvillasadon sanotaan olevan jopa 25 % pienempi kuin tavallisen puuvillan), kuin perinteisestä puuvillasta, se vaatii paljon enemmän vettä (2500 litraa, jotta saadaan yksi t-paita, kun tavallinen puuvilla tarvitsee samaan määrään 1098 litraa.). Ja sitten tällekin tutkimukselle on tietysti vastustajia.

Mun mielestä on hieman harhaanjohtavaa, että luomupuuvillaa nykyään korostetaan vaateteollisuudessa suurenakin ekotekona, kun lopulta se ei sitä välttämättä ole, uskoi sitten kumpaan tutkimukseen tahansa. Jos puuvillan jatkokäsittelytavoista ja vaatteiden tuotannosta ei ole tietoa, ei pelkällä luomupuuvillan käytöllä brändistä saa ekologista eikä vaatteesta ympäristöystävällistä.

 

Lähteet: Fashionunited, Frank and Oak – The Handbook