Kahvilakeskusteluita

Kahviloissa ja raviontoloissa ihmisten seuraaminen on parasta. Tykkään istua yksin, olla tekemättä mitään, tai sitten opiskella tai lukea.

Mulle kahvilla käyminen on itsensä rakastamisen yksi parhaista muodoista. Rakastan kahvia (ja herkkuja) ja yleisesti hyvien kahviloiden tunnelmaa; tiettyä rauhaa, vaikka olisikin täyttä.

Saatan kuunnella ihmisten keskusteluita ja mietin heidän elämäntilanteitaan. Eräs puhui ystävilleen joulusta ja viini-tastingista ja toinen jostain työasiasta.

Mä olen miettinyt, miten mä puhun itselleni, mitä kertoisin tai mistä valittaisin. Mieti vaikka: et varmaan ikinä puhuisi ystävällesi yhtä rumasti kuin joskus puhut itsellesi! Negatiivisten asioiden mielessä pyörittäminen vaikuttaa koko päivään, vaikkei mitään pahaa tai negatiivista olisi varsinaisesti edes sattunut. Pienet epäonnistumiset saattavat laukaista kelan, joka syöttää negatiivisuutta ja ruokkii mielipahaa.

Mä olen kokenut tämän aivan liian usein ja siksi haluan keskittyä kahvilakeskusteluihin itseni kanssa: kerron mukavia asioita, aivan kuten ystävilleni, jaan kehuja ja tavoittelen positiivisuutta. Pakolla tämä ei tietenkään onnistu! Elämä ei ole mikään Pinterestin positiivisten sitaattien toisinto vaan usein aivan päinvastainen. Negatiivisia tunteita ei pidä piilottaa, sillä se ei ole terveellistä, mutta ei niitä tarvitse ruokkia.

Nykyään yritän miettiä, miten keskustelisin, jos istuisin kahvilla itseni kanssa!

Kahvilasuosikki Aucklandissa: Eighthirty Coffee