Kiire on illuusio, joka heikentää keskittymistä

Viime sunnuntaina, viimeisenä päivänä Pariisissa minulta varastettiin puhelin ja sen jälkeen elin viisi päivää ilman. Jossain välissä huomasin keskittyväni elämään aivan eri tavalla kuin ennen.

Usein uskottelen itselleni, että koko ajan on vähän kiire tehdä jotakin hyödyllistä ja liian vähän aikaa, ja se saa stressaantumaan ja ahdistumaan. Silloin ei pysty keskittymään kunnolla ja yrittäessään ratkaista asioita, lisää vain ongelmia. Todellisuudessahan meillä on lähes loputtomasti aikaa, on vain kysymys siitä, miten käytämme sen ja mihin päätämme kohdistaa ajatuksemme.

Kun puhelin, jota käytän aivan liian paljon, oli poissa, huomasin, että mä keskityin asioihin aivan eri tavalla. Mulla on kyllä edelleen paljon tekemistä, mutta yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan (vaikka se toinen olisikin vain puhelin) tuo suuren merkityksen.

Aina ei tarvitse olla tehokas, mutta oman ajan järjestäminen niin, että kerrallaan on tehtävänä vain yksi tai korkeintaan kaksi asiaa parantaa työn laatua ja parantaa vapaa-aikaa.

Hyvin usein mä unohdan oikeiden taukojen ja vapaapäivien ottamisen tärkeyden ja merkityksen. Työnteko saattaa tuntuu aivan jatkuvalta, vaikka lopussa huomaankin, etten saanut juuri mitään aikaan: selasin puhelinta aina vähän siinä sivussa ja kuvittelin olevani tehokas. Taukojen pitäminen puhelimen äärellä ei ole aikaa itselle, vaan sosiaaliselle medialle, joka pahimmassa tapauksessa vain ruokkii vääriä käsityksiä itsestä ja työnteosta.

Puhelin on tietynlainen luonnoton häiriötekijä, joka sekaantuu työntekoon ja vapaa-aikaan aivan liikaa. Keskittymiskyky ei ole tärkeä vain työnteossa vaan myös vapaa-aikana rentoutuessa. Mä haluan keskittyä siihen, kun rentoudun; miltä minusta tuntuu, miltä mun ympärillä tuntuu ja näyttää. Olen puhunut aiemminkin pieniin asioihin keskittymisestä ja mä olen tajunnut nyt huomaavani paljon paremmin pieniäkin asioita.

Sen miltä sade tuoksuu ja tuntuu, miten vihreää ulkona silloin on. Millaisia metromatkat ovat ja mitä ympärillä silloin tapahtuu. Miltä loppukevät ja alkava kesä tuoksuu. Miltä puhdas koti tuntuu.

Meillä on usein liian kiire keskittyä, ja usein se kiire on kuitenkin täysin meidän itsemme luoma, eikä pakollinen tai olellinen olotila tai jokin, mitä tarvitsisimme toimiaksemme.

Tästä lähtien mä haluan pyrkiä huomaamaan ja todella keskittymään siihen, missä mä olen nyt ja mitä mun sisällä ja ympärillä tapahtuu. Kiireessä (joka todella on vain illuusio) en halua enää unohtaa mulle tärkeitä asioita:

hyviä yöunia
ulkoilemista
lukemista
oman ajan ottamista
läheisen ihmisen korvaamatonta seuraa

  1. Voi ihana teksti. Juuri näitä asioita olen itsekin miettinyt ja pyrin nykyään vierottautumaan useammin puhelimesta. Ja nimenomaan multitaskauksesta… Kun tekee jotain keskittyy siihen kunnolla ja vasta sitten siirtyy seuraavaan. Kun on somessa on somessa ja kun on oikeassa elämässä on oikeassa elämässä. Läsnäolo tuo niin paljon hyvää mukanaan <3
    Ihanaa viikonloppua sulle :))

    1. Kiitos kommentistasi! Ja juuri noinhan se on ja silti en ole sitä näin selkeästi tätä puhelittomuutta ennen tajunnut. Nyt puhelimen saatuani yritän kyllä kovasti saavuttaa tuon olotilan, mikä oli ilman sitä. Elämä oli jotenkin ihmeesti tasaisempaa ja ihan melkein tuntui, että jotkut asiat, jotka olisi saattanut ahdistaa aikaisemmin eivät nyt sitä tehneet. Noin pienikin asia voi ilmeisesti saada melkein ihmeitä aikaan omassa olotilassa! Ihanaa viikonloppua sulle kans <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *