Muista mitä jo on

Viime kuu oli hyvin kiireinen, vähän ahdistava ja todella stressaava. Huomasin laittavani elämän pauselle, silmät kiinni ja unohdin täysin kokonaiskuvan katsomisen. Huomasin ajattelevani, että ”sitten kun on kesäkuu”. Mitä sitten?

Ihan liian usein ajatukset hämärtyvät kiireessä ja keskittyminen, isomman kokonaiskuvan katsominen ja elämän ihanuuden ja hienouden tajuaminen unohtuu. Eläminen unohtuu.

Kiire ja stressi saavat unohtamaan oleellisen ja muistamaan kaikkien asioiden, jotka ovat hyvin, sijaan kaiken, mikä on vähänkin huonosti. Kiitollisuus on hieman ristiriitainen konsepti, sillä on vähän tylsää kehottaa toista olemaan kiitollinen elämästä, kun hänellä on monia asioita, jotka voivat tuntua vaikeilta ja hermostuttaviltakin, meneillään. Kiireen ja kaaoksen jälkeen tuntuu kuitenkin aina paremmalta.

Hyvin usein isompi suunnitelma tulee tielle: työn saaminen, kurssien suorittaminen, jopa kesäsuunnitelmat, jotka paisuvat itse nauttimista suuremmiksi. Sitten laitetaan elämä tauolle ja odotetaan, että tämä tavoite on saavutettu, suoritetaan asioita, joista pitäisi pitää kiinni ja unohdetaan, mitä itsellä jo on.

Näin kuitenkin ohittaa todellisen elämän. Emme suostu ymmärtämään omia puutteitamme, vaan haluamme ja tavoittelemme jatkuvasti lisää. Mitä tuhlausta! Pitäisi oppia ajattelemaan pienesti, ehkä yksi asia kerrallaan ja olemaan leikkisä. Kun kaikkia isoja tavoitteita ei voi saavuttaa (ainakaan heti), kannattaa keskittyä pieniin asioihin. Ja lopulta tavoitteet tulee vastaan, jotkut toteutuvat kuin itsestään vain odottamalla ja jotkut vasta vähän myöhemmin pidemmän työnteon jälkeen.

Meidän on muistettava keskittyä elämään nyt, eikä jatkuvaan odottamiseen. On mahdollista treenata mieltä näkemään kokonaiskuva; mitä siinä on hyvää ja huonoa, tavoitteet ja toiveet, ja samalla olla tyytyväinen siitä, mitä on saavuttanut, eikä koko ajan haaveilla jostakin isommasta.

kuuluisa ajattelija -patsas pariisilaisen museon pihalla
tumma patsas pensaan suojissa pariisilaisen museon pihalla