David Hockney

”I choreographed a drive starting from the house. I finished up with two: one about thirty-five minutes long; the other an hour and half. I could time them with the sunset. I’d tell people that they had to come at a certain time and they couldn’t be late because nature is doing the lighting. There’d be, for example, the great crescendo in Siegfried’s funeral music, and you’d come round a corner and as the music rose you’d see the setting sun suddenly revealed. It was like a movie. What you were seeing and what you were hearing came together in a fantastic way.”
– David Hockney in A Bigger Message by Martin Gayford

 

Tutustuin David Hockneyn työhön viime vuoden loppupuolella, kun kävin katsomassa Taidehallissa hänen näyttelynsä.

Hockney on tehnyt elämänsä aikana valtavan määrän erilaisia teoksia aina pienistä digitaalisista töistä valtaviin kokonaisten seinien kokoisiin maalauksiin. Hän syntyi Bradfordissa 1937 ja opiskeli Bradfordin taidecollegessa ja Royal College of Art:issa Lontoossa. Nykyään hän viettää suuren osan vuodesta Kaliforniassa.

Hockneyn työt ovat hieman ekspressionistisia, elämäkerrallisia, ja jopa hieman naivistisia. Ne käsittelevät todella paljon luontoa, Hockneyn elämää ja hänen elinympäristöjään. Hänen suhteensa luontoon on erikoislaatuinen ja ihailtava. Hän on esimerkiksi kuvannut taiteessaan jokaista vuodenaikaa hyvin yksityiskohtaisesti, eikä yhtäkään vähempiarvoisempana kuin toista. Hockneyn mukaan hän on löytänyt loputtomasti uusia ideoita, inspiraatiota ja aiheita luonnosta, vaikka monet ovatkin sanoneet, että luonto on jo niin käytetty aihe.

Mä olen samaa mieltä Hockneyn kanssa, että luonto antaa jatkuvasti uutta inspiraatiota: kuinka kevät tulee jokaisen talven jälkeen, muttei koskaan aivan samalla tavalla, kuinka talvella lumikinokset ja niihin osuvat aurinko ovat aina henkeäsalpaavan kauniita ja kuinka ruskan värit saavat luonnon loistamaan joka vuosi hieman eri tavalla. Luonto on hyvin pysyvä, mutta mulle se ainakin on jatkuva rauhoittumisen ja inspiraation lähde, eikä se kyllästytä koskaan.